Talouskriisin taustalla
17.06.2016 10:20
Olen monien muiden tavoin vuosien varrella seurannut median uutisointia talouskriisiä koskien. Ja koska tänäaikana medialukutaidon merkitystä erityisesti korostetaan, olen valtamedian ohella perehtynyt aiheeseen useiden lähteiden pohjalta, ja läpikäynyt useiden aihetta tutkineiden tahojen tutkimustuloksia. Eräs valtamedian ulkopuolelle jätetty näkemys koskee talouskriisin motiiveja ja mahdollisuutta, että talouskriisi olisi luotu keinotekoisesti ajamaan suuryritysten etuja. Tämä voi kuulostaa alkuun uskomattomalta, vaan kun perehtyy aiheesta julkaistuun materiaaliin, niin huomaa, että moni seikka puhuu tämän puolesta ja monet tahot ovat myös todistaneet tämän, joskin valtamedia on yksinkertaisesti jättänyt uutisoimatta näistä tutkimuksista.
Tämän ajatuksen taustalla on Yhdysvalloista lähtöisin oleva taktiikka, jonka mukaan yhteiskuntarakennetta muutetaan kriisin varjolla. Esimerkkejä on useita, aina 70-luvun Chilestä, läpi Argentiinan, Brasilian, ja myöhemmin mm. Etelä-Afrikka, monet Aasian maat, Venäjä ja myös paljon puhuttu Irak. Taktiikan perusajatuksena on järjestelmällisesti luoda kriisi, ja sen myötä eräänlainen poikkeustila kuten nykyinen talouskriisi. Sitten poikkeustilan varjolla toimeenpannaan valtavia yhteiskunnallisia muutoksia amerikkalaisen taloustieteilijä Milton Friedmanin oppien mukaisesti. Miltonin oppeihin kuuluvat mm. kolme pääkohta, kaikkien voitontavoittelua rajoittavien rajoitusten ja esteiden poistaminen, valtioiden varallisuuden ja toimintojen yksitystäminen, sekä sosiaalimenojen leikkaaminen. Ja kun seuraa tilannetta niin täällä Suomessa kuin muuallakin niin voi havaita, että talouskriisiin nojautuen hyvinvoitivaltoita ajetaan alas ja suuret yritykset saavat yhä enemmän valtaa.
Friedmanin opit ovat levinneet laajalle. Hänen opissaan on ollut useita Yhdysvaltain presidenttejä, Ison-Britannian pääministereitä, venäläisiä oligarkkeja, kolmannen maailman diktaattoreita, Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteereitä, Kansainvälisen valuuttarahaston johtajia, jne. Aihetta laajasti tutkinut Naomi Klein huomauttaa, että Milton ja hänen kannattajansa ovat hioneet tätä strategiaa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan:"He kärkkyivät isoa kriisiä, myivät sitten julkisen tahon lohkoja yksityisille yhtiöille kansan ollessa vielä shokissa ja tekivät sitten aikaansaamistaan uudistuksista pysyviä."
Oli sitten kyseessä aikaansaatu konflikti kansanryhmien välillä, vallankaappaus, tai valtioiden ajautuminen velkakriisiin, kuten esim, Kreikan tapauksessa, seuraukset kaikissa kriiseissä ovat olleet hyvin saman kaltaisia. Esimerkiksi shokkihoito johon Irak oli pakotettu alistumaan käsitti mm. seuraavaa. Ulkomaankauppa oli vapautettu, yli kaksisataa peruselintarvikkeita ja raaka-aineita tuottavia valtionyrityksiä oli yksityistetty, kuten myös lääkeiden levitysjärjestelmä. Ja edelleen monissa maissa yksityistämisen piiriin kuuluvat mm. sähkö- ja vesihuolto, raide- ja julkinen liikenne, terveydenhuolto, ja toisinaan myös koululaitos, vankeinhoito ja jopa sosiaalipalvelut.Tällaista politiikka on käytetty maailmassa huomattavasti. Erinäiset tutkijat puhuvatkin uudentyyppisestä siirtomaavallasta, jossa vallassa ovat valtioiden sijaan suuryritykset, jotka joko lobbamalla, tai erilaisten kytkösten kautta vaikuttavat politiikkaan ja talouteen, kunhan ovat ensin aikaansaaneet kriisin, jonka varjolla toimia.Edelleen tuon esille medialukutaidon merkitystä. Tyydymmekö kuuntelemaan poliitikkojen selityksiä leikkausten tarpeellisuudesta tai hyväksymmekö median antaman kuvan kriisien ja konfliktien todellisista syistä. Pinnan alta usein löytyy seikkoja joita on yritetty kätkeä, ja jo tämän pitäisi herättä epäilyksiä. Missä ovat nykyisen kriisimme juuret ja ketkä todella hyötyvät talouskriisistä?
Tähän loppuun tuon esille Maailmanpankin kehitystaloustieteen pääekonomisti Michael Brunon näkemyksiä. Hänen mukaansa Maailmanpankissa vallitsi vakava yksimielisyys "ajatuksesta, että riittävän suuri kriisi voi shokeerata muutoin vastahakoiset päättäjät panemaan toimeen tuottavuutta kasvattavia uudistuksia." Eli pohtikaamme kenen etu on kyseessä, kun hallituksemme tekee kansalaisiin vaikuttavia leikkauksia, kun valtio-omisteisuutta karsitaan, ja edelleen kun puhutaa tuottavuusvajeesta ja vaaditaan kansalaisia osallistumaan talkoisiin eläkeikää pidentämällä ja siirtämällä kuluja työnantajalta palkansaajalle.
Aiheeseen liittyvää materiaalia ja ajatuksia mm. kirjoissa Maailma minuutena ja rakastajana, Elämä kapitalismin jälkeen, kuten myös kirjassa Kuudennen Auringon Aika.