Ruohonjuuritason yrittäjyys

Suomessa on lukuisa joukko ihmisiä jotka saavat tarpeellista elannon lisää ruohonjuuritason yrittäjyydestä. Tällä termillä tarkoitan sitä hyvin pienimuotoista yrittäjyyttä, joka kattaa laajasti eri toimialojen kenttää, on kyse sitten satunnaisesti suoritetuista kosmetologi-palveluista, kulttuurin kentällä tapahtuvista keikkatöistä, käsitöiden tai taiteen myynnin kautta saadusta tulosta ja niin edelleen. On osaltaan surullista huomata, että Suomessa tämä tuhansille ja taas tuhansille suomalaisille tärkeä toimeentulon lähde ei kuitenkaan saa arvostusta tai hyväksyntää esimerkiksi työllistämispolitiikan osalta.

 

Entä jos olisi olemassa jonkinlainen kannustinjärjestelmä, myös mainitsemalleni ruohonjuuritason yrittäjyydelle? Eikö esimerkiksi työmarkkinatukijärjestelmään voisi lisätä kannustetta, esimerkiksi tapauksissa joissa ihminen hankkii itselleen satunnaisia työtilaisuuksia tai työllistää itsensä pienimuotoisesti ilman osuuskunnan tukea? Ja eikö myös osuuskuntien mahdollisuuksia toimia vahvoina paikallisina työllistävinä toimijoina voisi lisätä? Mielestäni nykyisen järjestelmän heikkouksiin kuuluu juuri se, että se luo monia esteitä ruohonjuuritason yrittäjyydelle, ja osaltaan keppiä käyttäen ajaa monia toimijoita pois itselleen rakkaiden toimialojen piiristä.

 

Ylen aamutv:n jälkiviisaat paneelissa kuului raikas tuulahdus. "Onko kasvun tavoitteleminen ylipäänsä arvo, jota tulisi kannattaaa?" Ja olen samalla kannalla panelistin kanssa, että ei sinällään. Mielestäni tässä ajassa erityisen tärkeää olisi nimenomaan pysähtyä miettimään, minkälaisten arvojen varaan me suomalaiset osana ihmiskuntaa haluamme elämäämme rakentaa. Onko suuryritysten lobbaama jatkuvan kasvun tie kuitenkaan se mitä me haluamme, kun omin silmin näemme sen hinnan jonka joudumme siitä maksamaan. Ympäristö saastuu, lajit kuolevat sukupuuttoon, eriarvoisuus lisääntyy ja aikaansaa levottomuuksia, yhteisöllisyyttä ja perhekäsitystä ajetaan alas, suorituskeskeinen yhteiskunta edelleen aikaansaa stressiä ja kiirettä, ja on omiaan edistämään sekä epätervettä kilpailua kuin myös tunnetta ihmisen merkityksettömyydestä.

 

Jos myös työllistämispolitiikassa oltaisiin ihmislähtöisiä, joka on lopulta se ainoa toimiva ratkaisu, ja tuottaa myös hedelmällisimmän sadon, niin uskon että jokseenkin jo olemassa olevia työkaluja käyttämällä pystyttäisiin rakentamaan järjestelmä joka kannustaisi ja suorastaan mahdollistaisi monien potentiaalisten ruohonjuuritason toimijoiden laajemman panostamisen toimintaansa, sen sijaan että kavennamme pienten toimijoiden mahdollisuuksia rajoittavilla ja painostavilla työmarkkinalakiuudistuksilla, kuten on osaltaan käynyt Hämeessä uutisoidussa tapauksessa, jossa osuuskunnan kautta pienimuotoisesti toimineiden työntekijöiden katsottiinkin toimineen yrittäjinä.  Tässä pääsemmekin käsiksi arvoihin jotka määrittävät työllistämispolitiikkaamme, jopa yhteiskuntajärjestystämme, kuten esimerkiksi missä määrin työllistämispolitiikka seuraa suuryritysten sanelua, ja ajaa niiden etua ihmisyyden hinnalla? Eikö kasvun tavoittelua voisi muuntaa henkisten ja sivistävien arvojen kasvattamiseksi? Että tavoittelisimme jatkuvaa kasvua ihmisyyden, moraalin ja etiikan saralla? Kestävämpää kehitystä, tasa-arvoisempia mahdollisuuksia, suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen kasvua ja niin edelleen..

 

Niin, moni varmasti huomaa, että ehdotukseni ruohonjuuritason yrittäjyyden kannustamiseksi ja mahdollistamiseksi ei lupaa kansantaloudellisesti merkittävää taloudellista kasvua, vaikkakin siihenkin on mahdollisuudet monien kerrannaisvaikutusten myötä. Sen sijaan se puolustaa ihmisarvoa ja suo mahdollisuuksia monenkirjavaan itseilmaisuun ja tuo tuulahduksia vapaudelta. Se antaa ihmiselle mahdollisuuden käyttää oppimiaan taitoja, ja luo näin onnistumisen kokemuksia ja motivoi kehittymään edelleen, tuo mukanaan kuuluvuuden tunnetta ja yhteistyömahdollisuuksia.  Se on omiaan tukemaan yhteisöllisyyttä ja kulttuurin monimuotoista ilmenemistä, se edistää taitojen ylläpitämistä, uuden oppimista ja tiedonvälitystä, ja se mahdollistaa ihmisen suuntautumista ja kehittymistä ihmislähtöisemmin.

 

Enok Mäkinen