Kuparin Lumoissa..
07.03.2016 20:31
Jo vuosia sitten innostuin kuparin työstämisestä. Löysin sattumalta sähköasentajilta ojan reunalle jääneen, luultavasti suur-jännitekaapelin pätkän. Vein palan kotiini ja vapautin suojakuoren uumenista n. 3mm kuparilankoja paksuiksi nipuiksi kiedottuna. Puhdistuksen jälkeen langat olivat valmiit muotoiltaviksi ja itse työstäminen lähti käyntiin helposti metallin pehmeydestä johtuen. Tästä alkoikin sitten jo vuosia jatkunut kiinnostus kuparin työstämiseen.
Vuosien varrella ovat em. kuparilangat taipuneet moneksi. Niistä on taivuteltu erikokoisia renkaita esim. korujen lenkeiksi. Niistä on taottu riipuksia, rannerenkaita, solkia, hakoja, jne. Ja koska kyseessä on pehmeä metalli, lankojen takominen ei vaadi kuumentamista, eikä erityisiä tiloja tai työkaluja, vaan muotoilu voidaan suorittaa yksinkertaisesti vasaraa ja alasinta käyttäen, jolloin kyseessä on ns kylmätaonta. Taonnan myötä kuparin pehmeys väistyy taonnan synnyttäessä kuituisen rakenteen kappaleen sisälle. Näin kappaleesta tulee kestävä.
Ajan mittaan ja innostuksen kasvaessa vasaran alle on löytänyt tiensä monenlaista kappaletta. Aina suinkaan kyseessä ei ole ollut puhdas kupari, vaan mm. pronssiseokset. Vanhojen rahojen jo valmiiksi pyöreää muotoa hyödyntäen on tullut taottua niin riipuksia kuin esimerkiksi pronssinappeja tuomaan persoonallisuutta takkeihin ja housuihin, tai edelleen korun valmistuksessa käytettäväksi. Eikä innostukselle näy loppua. Viime kesänä löysin itseni kuparin työstämiseen erikoistuneesta verstaasta ja luvan kanssa sain penkoa ylijäämäpaloja metallilavalta. Ja vasaran alla nämä palat ovat muovautuneet edelleen sormuksiksi, mikä rannekoruksi ja mikä laataksi avaimenperään.
Kuparista on moneksi. Jo yksinkertaisilla työvälineillä siitä saa muotoiltua mitä erilaisempia asioita. Se on itsessään kaunista ja lakkamattomana tummuu kuparille ominaisella tavalla. Sen hiominen ja kiillottaminen on helppoa viiloja ja hiekkapaperia käyttäen ja kiillotus onnistuu vähällä vaivalla teräsvillan avulla. Sitä voi helposti syövyttää eri tavoin aivan kotioloissa ja saada näin luotua sen pintaan haluamiaan kuvioita lisäämään esineen koristeellisuuta. Sen voi lakata metallilakalla, jolloin se paremmin säilyttää alkuperäistä kiiltoaan, eikä näin myöskään värjää ihoa esimerkiksi sormuksissa. Kaikenkaikkiaan kuparin työstäminen voi olla yksinkertaista ja lähes jokaisen ulottuvilla, vaan tarjoaa myös materiaalina lukuisia tapoja kehittyä ja siirtyä yhä haastavampiin työstömuotoihin ja työtapoihin. Ja joissain tilanteissa, kuten kohdallani kävi, se voi herättää intohimon ja palavan halun oppimiseen, työskentelyyn ja rinnakkaiseloon tämän jo tuhansia vuosia ihmisten käyttämän metallin kanssa.