INNOSTU, UPPOUDU JA NAUTI

Olen tässä vuosien mittaan havainnut, että innostun helposti monenlaisista asioista, enkä koe olevani tässä suhteessa erityinen tai sen erilaisempi kuin muutkaan, vaan koen että erilaisista asioista innostuminen kuuluu osana ihmisluontoon ja on näin meidän kaikken ulottuvilla.

 

Usein innostus tulee hieman yllätäen. Voi olla, että jotain asiaa on hieman pohdiskellut, tai lukenut jostain kiinnostavasta asiasta kirjasta tai lehdestä, tai ehkä kuulee ystävältään, ja yht'äkkiä aihe vie mukanaan. Ja mielestäni tämänkaltaisen innostuksen kokeminen on erittäin palkitsevaa ja voimauttavaa, enkä mielestäni liioittele, kun sanon että koen, että tällaisessa tapahtumassa kyse on jostain ihmisen luonnollisen perustarpeen toteutumisesta, joka tekee elämästä täydempää ja vastaa sydämen sisäiseen kutsuun.

 

Lukemattomat ovat aiheet ja asiat jotka ovat saaneet sisäisen intohimoni syttymään. Jo lapsuudesta muistan kuinka jokin asia yksinkertaisesti vei mennessään, ja jonkin aikaa tuntui niin kovin tärkeältä ja antoisalta, kunnes ilmaantui uusi asia, joka valtasi mielen. Ja sitten taas epämääräisen ajan kuluttua löysi uudelleen asian joka oli jo aiemmin koskettanut kasvavan sydämen herkkiä kieliä. Jollain tavalla koen, että ainakin osin erilaiset innostuksen aiheet kulkevat sykleissä, ja jotkut luonnollisesti vuodenkiertoa seuraten. Otetaan esimerkiksi kevät. Aurinko alkaa lämmittämään ja lumet sulavat paljastaen maata ja tehden asfaltin, kuten myös soratiet ja pikkupolut kuiviksi ja helppokulkuisiksi. Lapsuudessani ja nuoruudessani tämä aika vuodesta sai minut kerta toisensa jälkeen innostumaan polkupyörällä ajamisesta. Sitä vapauden määrää, kun sai kuivalla tiellä viilettää mielin määrin ympäri pitäjää, pitkin maita ja mantuja. Siinä kului päiviä ja viikkoja ja lukemattomia kilometrejä, kun jälleen kävimme pyörillä tutkimassa paikkoja jotka talven pimeydessä olivat olleet luoksepääsemättömissä.

 

Edelleenkin kevät tuo mukanaan innostusta. Viimevuosina tähän aikaan on kuulunut enemmän luontoon liittyvää kiinnostusta. Joinakin vuosina olen ollut päivä toisensa jälkeen kiikareiden ja kameran kanssa vastaanottamassa muuttolintuja, ja maalle muuton myötä myös erilaiset viljelyspuuhat saavat minut näin keväisin viettämään pitkiä päiviä maata kääntäen ja uusia kasvatuspenkkejä suunnitellen. Käydään läpi vanhoja siemenvarastoja, hankitaan uusia, ja mietitään uutta järjestystä kasvimaalle edellisvuosista opittu mielessä. 

 

Kaikki innostus ei suinkaan ole yhteydessä vuodenkiertoon. Huomaan jossain erikoisen korun, jossa on käytetty jotain minulle ennestään uutta tekniikkaa, ja pian onkin helmilaatikot, korunosat, kuparit ja erilaiset työkalut löytäneet tiensä arkeen. Ja tehdessä innostus kasvaa. Työhön uppoutuessa mieleen tulee usein uusia ideoita, joita painetaan mieleen, kirjataan muistikirjaan tulevaa varten, tai toisinaan innostuksen vallassa lähdetään heti kokeilemaan ja soveltamaan eri tavoin. Joskus tuntuu melkein kuin päivien tunnit eivät riittäisi kaiken mieleentulevan kokeilemiseen, oppimiseen ja toteuttamiseen.

 

Kun on jostain asiasta innostunut ja se tuntuu mielekkäältä ja kiinnostavalta, niin voidaan sanoa, että aiheen parissa puuhastelu eroaa tavanomaisesta puurtamisesta. Toki on erittäin hienoa oppia innostumaan kaikesta arjen täyttämästä tekemisestä, ja tähän suuntaan elämä meitä johdattaakin monia polkuja pitkin. Vaan tässä keskityn asioihin, jotka itsessään kutsuvat puoleensa ja saavat uppoutumaan tekemiseen niin, että aika ja paikka hetkittäin lähes katoavat, ja tekeminen on kuin ihmeellistä ja innostavaa meditaatiota, jossa luovuuden, kokeilemisen, oppimisen ja palkitsemisen aallot vaihtelevat, ja tarjoavat kokemuksia tarkoituksesta, osaamisesta, kiitollisuudesta, sekä luonnollisesta osallisuudesta johonkin suurempaan. Näin innostuksen ja uppoutumisen kokemus tarjoaa kosketuspinnan aitoon sisäiseen tunteeseen joka kertoo "Tässä minä olen. MInä osaan ja tekemäni työ on merkityksellistä ja antoisaa".

 

Kuten aiemmin mainitsin, innostuksen ja uppoutumisen aiheita on lukemattomasti. Omalta kohdaltani voin mainita vielä joitakin esimerkkejä. Toisinaan kyse voi olla tiettyn aiheeseen liittyvästä kirjasta, joka tarjoaa, ei vain lukukokemusta ja uutta tietoa, vaan joka koskettaa elämää syvemmin ja haastaa toimimaan ja löytämään uutta. Lukiessani kirjaa "Elämä kapitalismin jälkeen" vietin lukuisia päiviä pohdiskellen, kuinka voisin järjestää elämääni edelleen uudella tavalla, joka jälleenrakentaisi muuttunutta yhteisöllisyyttämme ja osaltaan palauttaisi tärkeää huomiota lähemmäs ruohonjuuritasoa, suurten monikansallisten yritysten käsistä. Ja vaikka monet kirjan esiintuomat asiat olivat ennestään tuttuja, niiden mieleenpalauttaminen yhdessä uuden informaation kanssa sai aikaan tapahtumaketjun, joka yksinkertaisesti laittoi minut uudelleen liikkeelle ponnistelemaan kohti tasapainoisempaa ja kestävämpää vuorovaikutusta niin luonnon kuin ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tai löydettyäni jälleen uuden, kiehtovan intiaanien elämään ja viisauteen pohjautuvan kirjan, mieleeni palautuvat lukuisat jo ennestään oppimani asiat, ja jälleen mieleni ja sydämeni kääntyvät innostuksen vallassa oppimaan lisää ja näin edelleen täydentämään ennestään opittua. Näin syntyy uusia oivalluksia, ja usein myös entuudestaan opitut asiat ovat ajan kuluessa kypsyneet ja uuden näkemyksen valossa saavat uusia, usein edellistä täydempiä merkityksiä. Vastaavanlaisia innostumisen ja uppoutumisen kokemuksia löytää myös, kun esimerkiksi viikkojen jälkeen tarttuu kitaraan ja alkaa soittamaan jo tutuksi tulleita kappaleita, jotka ovat aikanaan koskettaneet sisintä. Usein käy niin, että mieleen tulee näin jokin uusi melodia tai riimijärjestys, joka sitten ajan kuluessa muotoutuu uudeksi kappaleeksi. Tai kun jälleen kaivaa esiin maalaustarvikkeet ja tarttuu toimeen huomatakseen, että edelleen työ tarjoaa innostavia haasteita ja mahdollisuuksia, ja että erilaisia kokeilemisen ja kehittymisen mahdollisuuksia on loputtomasti. Voi perehtyä menneisiin taidesuuntauksiin ja eläneisiin alan mestareihin, tai voi itsestään luoda uutta välittämättä suuntauksista sisäistä paloa ja kutsumustaan kuunnellen ja niin edelleen. Yhteistä tämänlaisille kokemuksille on juuri innostus ja uppoutuminen kyseessäolevaan aiheeseen, tavalla joka jo itsessään tuottaa suurta tyydytystä, ja edelleen palkitsee, kun havaitsee, että jälleen on oppinut jotain uutta ja ehkä saanut aikaan jotain merkitysellistä, kuten uuden maaluksen tai sävellyksen, joka koskettaa ja tuo iloa elämään.

 

Tähän loppuun voin sanoa, että elämä kutsuu meitä leikkiin kanssaan. Tämä kutsu kuuluu kaikkialla ja jokaiselle. Olkaamme avoimia kuulemaan ja rohkeita tarttumaan hetkeen ja ottamaan vastaan mitä moninnaisempia  siunauksia joita elämä tarjoaa. Vakaasti uskon, että näin toimimalla elämämme muodostuu mielekkäämmäksi ja täydemmäksi, ja saamme kokea innostuksen ja uppoutumisen ihmeellisiä hetkiä, jotka edelleen kirkastavat aivan jokapäiväistä arkeamme.

 

Siis innostu, uppoudu ja nauti !!!