"Hei, tässä on mutaa!!!"

Kevät on saapunut. Auringon säteet sulattavat lunta paljastaen maata, ja jo siellä täällä luonto jälleen kutsuu kevään kasviloistoa heräämään kukoistukseen. Ketunleivät jo nostavat hentoja lehtiään paljaasta maasta ja myös sinivuokot kurottelevat kohti valoa pienissä ryppäissä siellä täällä. Lähimetsän muurahaiskeko on jo herännyt eloon, ja vaikka liikehdintä onkin vielä kovin verkkaista ja kattaa vain keon päällimmäisen osan, niin osassaan iloiten nämäkin tarmokkaat pikkuotukset jo nauttivat auringon suomasta lämmöstä. Myös linnut ovat palaamassa. Peltoaukeilla on saattanut havaita kymmenittäin matkallaan levähtäviä joutsenia joukossaan myöskin muita muuttolintuja ja monet talveksi kaikonneet linnunäänet jälleen värittävät maisemaa.

 

Lumien sulaminen luonnollisesti aikaan saa lätäköitä ja eri kokoisia kevätpuroja ja myös pajastuva maa on vielä kovin märkää ja paikoin erittäin mutaista ja pehmeää. Osaltaan tapoihini juuttuneena ohjaan jalkani kiertämään näitä paikkoja, etten näin tahrisi kenkiäni ja vaatteitani. Vaan kun sitten seuraan mukana kulkevia lapsia, huomaan, että juuri nämä kohdat saavat ilon ja innostuksen syttymään heidän silmissään. "Hei, tässä on mutaa!!", kuulen sanat pienen suusta hänen juostessaan suurta ja mutaista lätäkköä edestakaisin. Hetkessä mieleni yrittää reagoida totuttuun tapaan valistaen, että muta on likaista ja että siinä vain tahrii vaatteensa kurahousuista huolimatta, jos sattuu vaikka kaatumaan, vaan pinnistellen saan sen hiljentymään ja jään seuraamaan innostunutta leikkiä. Pienet jalat tunnustelevat mutaa, jäävät toisinaan hieman kiinni mudan otteeseen, kunnes jälleen astelevat eteenpäin, vuoroin lätäkössä ja vuoroin sen reunamilla, missä pehmeä muta hallitsee. Kurakintaat uppoavat mutaan ja nostavat sieltä tätä lapsen silmissä ihmeellistä ainesta. Sitä tunnustellaan käsissä, valutellaan ja heitetään lätäkköön naurun raikaessa. Välillä kintaat siirtävät silmille valuvia hiuksia sivuun ja näin kasvot saavat osansa tästä luonnon aarteesta. Niin, ovathan mutakylvyt ja savinaamiot kuuluneet lähes kautta aikojen ihmisen perintöön, niin kauneudenhoidossa, parantavina hoitomuotoina, suojana esim. hyttysiä vastaan, kuten myös erilaisissa rituaaleissa ja seremonioissa ja niin edelleen. 

 

Jonkin ajan kuluttua pienet saappaat kiertävät viimeisen kierroksen lätäkössä. Vielä kerran käsi uppoaa pehmeään mutaan, nostaa sitä ilmaan ja hetken ihmeteltyään viskaa takaisin lätäkköön, joka loiskahtaa vastaukseksi. Hiljalleen lähdemme kulkemaan eteenpäin ja kuuntelen lapsen viattoman mielen pohdintoja ja oivalluksia mutaan liittyen. Kohta silmät tavoittavat edessäpäin uuden lätäkön mutaisine reunamineen. Silmiin syttyy innostus ja askellus muuttuu juoksuksi kohti lätäkköä. Ja hetkessä lätäkön keskeltä kuuluu huudahdus: "Hei, tässä on mutaa!". 

 

Seuraavalle retkelle laitan itsekkin saappat jalkaan..